Suomen vaalirahoitusvalvonnan puutteet.

Vuonna 2008 oli Suomen mediassa pinnalla ns. "vaalirahoituskohu", kun Keskustan kansanedustajan Timo Kallin kieltäydyttyä haastattelussa kertomasta tukiyhdistyksensä vastaanottamien lahjoitusten tekijöiden nimiä. Vaalirahoituslaki jo tuolloin vaati ilmoittamaan kaikki yli 1 700 €:n lahjoituksen tehneet. Kuitenkin, Kalli argumentoi, että kyseistä lakia ei tarvitse noudattaa, sillä siitä ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.

Vuonna 2026 on tilanne edelleen pitkälti sama. Vaalirahoituslakia on toki rukattu, muutamia ilmoituskynnyksiä madallettu, hieman tarkempia erittelyä vaadittu, ja asetettu kattoja lahjoituksille. Mutta ongelman keskeinen piirre jäi ennalleen: aineellisen kiellon rikkomisesta ei säädetty varsinaista rangaistusta. Siten asetettu katto lahjoitusten koolle ei ole käytännössä sitova.

Ilmoituskynnyksessä on myös viime vuosina otettu takapakkia. Vuoden 2025 uudistuksella kuntavaalien nimetyn ilmoituksen kynnystä nostettiin 800 €:sta 1 100 €:oon ja alue-, eduskunta-, ja presidentinvaaleissa 1 500 €:sta 2 000 €:oon. Varsinkin alue- ja kuntavaalien eroavat rajat tulevat varmasti olemaan ongelma, mikäli vaaleja jatkossakin toteutetaan päällekkäisinä vaaleina. Vielä 2025 vaaleissa oli aluevaalien ilmoitusraja sama kuin kuntavaalien 800 € mikäli ehdokas oli ehdolla molemmissa vaaleissa ja 1 500 € jos ehdolla ainoastaan aluevaaleissa. Nostoa argumentoitiin indeksikorotuksena¹. VTV:n aluevaalirahoitusraportin mukaan "Yhdistelmäehdokkaiden osalta erikseen ilmoitettavan tuen raja nousi vuoden 2025 lakimuutoksen myötä 800 €:sta 2 000 €:oon. Siten yhdistelmäehdokas voi jatkossa ottaa vastaan 150 prosenttia enemmän ulkopuolista rahoitusta ilman, että hänen tarvitsee nimetä tuen antajaa vaalirahoitusilmoituksella". Eli käytännössä jatkossa olemalla ehdolla myös aluevaaleissa, kuntavaaliehdokas voi vastaanottaa lahjoituksena 1 999,99 € aiemman 799,99 €:n sijasta ilman että lahjoittajaa tarvitsee tuoda julki². Kun näitä rajoja mietitään suhteessa siihen uskomattomaan määrään ehdokkaita joita jokaisissa vaaleissa on ehdolla, aukeaa väylä kanavoida erittäin suuria kokonaissummia puoluekoneistoille. Tilastotietoina mainittakoon, että vuonna 2025 kuntavaaleissa oli 29 950 ehdokasta ja aluevaaleissa 10 097.

Tämänhetkiset rajat yksittäisen lahjoittajan tekemille lahjoituksille ovat seuraavanlaiset: Kuntavaaleissa 3 000 €, eduskunta- ja aluevaaleissa 6 000 € ja europarlamenttivaaleissa 10 000 €. Rajat ovat vaalikohtaisia, eli yhdistetyissä alue- ja kuntavaaleissa raja on käytännössä 9 000 €. Lahjaveron nykyinen 7 500 € tai entinen 5 000 €:n kynnys ei tietenkään koske vaalirahoitusta, vaan on tietenkin täysin eri asia™. Lisäpoikkeuksen muodostavat puolueet ja puolueyhdistykset, joilta ehdokas voi vastaanottaa tätä suurempia summia. Niidenkään kautta ei kuitenkaan saa välittää yhdeltä muulta tukijalta tukikaton ylittävää summaa, mutta mikäli tässä on vaikkapa puoluetuista saaduista "puolueen omista rahoista", ei lahjoituksen määrälle ole mitään rajaa.

Valvonta perustuu pitkälti siihen, että media ja kansalaiset jaksavat toimia vallan vahtikoirina. Yksi tällainen on Harakan tapaus, jossa ehdokas sai julkisesti näpeilleen ja korjasi tilanteen sen seurauksena. VTV:n tarkastus ei kohdistu siihen, että onko rajoituksia rikottu vai ei, vaan pelkästään siihen että ilmoitus täytetään. Mikäli VTV:n ulkopuoliset tahot eivät ole raporteista kiinnostuneita, hautautuvat ne unholaan. Toinen kiinnostava seikka tässä on se, miten verottajan mukaan oman firman ehdokkaalle tekemä lahjoitus voidaan tulkita peiteltynä osinkona³. Harakan tapauksessa myös mahdollinen peitelty osinko nousi mediassa esiin. Julkista tietoa siitä, miten asia lopulta vaikutti hänen verotuksessaan, en kuitenkaan löytänyt.

Vielä ongelmallisempaa on, että valvonta perustuu pitkälti ehdokkaiden itse tekemiin ilmoituksiin. Kun julkisia vaalirahoitusilmoituksia alkaa käydä järjestelmällisesti läpi, vastaan tulee sekä ilmeisiä tukikaton ylityksiä että ilmoituksia, joista ei pysty edes yksiselitteisesti selvittämään, kuka rahoituksen alkuperäinen antaja on. Esimerkiksi Jäntin tapaus tuli itselle vastaan ihan summanmutikassa VTV:n rahoitusportaalia selatessa. Ilmoituksessahan ei itsessään ole yhtään mitään vikaa. Mutta se havainnollistaa hyvin kuinka huomattaviakin vaalikassoja on mahdollista kerätä ilman että yksikään yksittäinen lahjoitus ylittää nimeämisrajan kynnystä. Mikäli rahoituksen lähteitä haluttaisiin peittää, uskoisin sen olevan varsin triviaalia reitittämällä raha useampien välikäsien tai muiden bulvaanien kautta. VTV voi vaatia ilmoitusvelvolliselta kampanjatiliotteen tai muita ilmoitusta täydentäviä selvityksiä, mutta vastaava tiedonsaantioikeus ei ulotu esimerkiksi lahjoituksen antajaan.

Yksi vaalirahoitusilmoitusten tulkintaa sotkeva käsite on välitetty tuki. Sillä tarkoitetaan rahaa tai muuta tukea, jonka ehdokkaalle tilittää yksi taho, mutta jonka alkuperäinen lähde on joku muu. Esimerkiksi yritys voi järjestää ehdokkaalle varainhankintatilaisuuden, kerätä osallistumismaksut useilta tahoilta ja tilittää potin ehdokkaalle. Tällöin välittäjän kautta kulkenut kokonaissumma voi näkyä ilmoituksessa tämän tahon kohdalla suurena summana, vaikka koko summa ei olisi välittäjän omaa tukea. VTV:n ohjeen mukaan myös välitetyn tuen alkuperäinen lähde on ilmoitettava, jos tämän antama tuki ylittää ilmoituskynnyksen. Säännöstö on sinänsä siis kattava, mutta ongelman tuo VTV:n rajallinen tiedonsaantioikeus. VTV voi vaatia ilmoitusvelvolliselta ilmoitusta täydentäviä selvityksiä, mutta sillä ei ole vaalirahoitusilmoituksen oikeellisuuden tarkistamiseksi vastaavaa tiedonsaantioikeutta kolmansiin osapuoliin. VTV:n vuoden 2025 valvontakertomuksen mukaan virasto on epäselvissä tapauksissa ”lähes täysin ehdokkaan ilmoittamien tietojen varassa”².

Ilmoituksia selatessa vaikuttavat ne omaan silmään aika leväperäisesti täytetyiltä. Katsotaan vaikka Petter Orpon 2023 vaalirahoitusilmoitusta. Tuon 300 € ylityksen lisäksi, on lomakkeessa kohta 2.8. "välitetty tuki" jätetty täysin tyhjäksi, vaikka kohdan 2.5. lisätiedoissa lukee "c. Lisätietoja puolueelta saatu tuki sisältää välitettyä tukea seuraavilta tahoilta: T2H Group Oy 5000 €, Notalar Oy 4000 €, Versowood Oy 4000 €, Troll Capital Oy 4000 € sekä Paananen Elmar Jalo 5000 €.". Nämä kyseiset seikat olisi pitänyt olla eriteltynä ilmoituksen viimeiseen kohtaan taulukkomuodossa. Tällaisen epästrukturoidun datan johdosta vaalirahoitusilmoitusten systemaattinen läpikäyminen on hyvin haastavaa. Ja jos kyseisenlainen datapuute menee VTV:n lävitse juuri vaalit voittaneen puolueen puheenjohtajan ilmoituksen osalta, niin voitte vain kuvitella minkälaista sekoilua muista ilmoituksista löytyy.

Vaalirahoituksen vastaanottanut ehdokas tai tukiyhdistys on vapaa käyttämään vastaanottamansa rahat parhaalla katsomallaan tavallaan. Ja homma käy vielä lepsummaksi vaalien jälkeen. Vaalirahoituslain mukaan, mikäli vaalirahoitusta jää käyttämättä, ja ehdokkaalla ei ole esim. tukiyhdistystä jolla on ennaltamäärätty loppusijoituspaikka kerätyille varoille, siirtyvät varat ehdokkaan omiin varoihin. Noh, omissakin nurkissani taitaa vieläkin lojua Pro Markkinatalouden minulle vuoden 2023 vaaleihin myöntämällä 1 500 €:lla ostettu pullo Puolustuslaitoksen Leikattua. Niin kukas minä olen tuomisemaan.

Tämän lisäksi, ilmoitusvelvollisia ovat pelkästään vaaleissa valituksi tai varasijalle tulleet ehdokkaat. Muut voivat halutessaan täyttää ennakkoilmoituksen, mutta suuri osa ehdokkaista jää kokonaan ilman ilmoitusta:

Suomen listavaalitavasta johtuen jokainen yksittäisen ehdokkaan näkyvyyteen käytetty euro käytännössä hyödyttää koko listaa. Ja kunta- ja aluetason luottamustoimijakokäytäntöjen takia, yleensä jopa varapaikasta kauas jääneillä ehdokkailla on täysin mahdollista päästä julkisen valmisteluvallan käyttäjiksi luottamustoimipallille istumaan.

Lopultahan ongelma tässäkin on äänestäjäkunnan ja siten median kiinnostuksen puute vaalirahoitusta kohtaan. Mikäli ehdokkaan etupiirien ymmärtäminen ei paina paljoa vaakakupissa äänestyspäätöstä tehdessä, tulee myös vaalirahoitusilmoitusten tekemisestä aikalailla tyhjäpäiväistä teatteria.