Suomen vaalirahoitusvalvonnan puutteet.

Vuonna 2008 oli Suomen mediassa pinnalla ns. "vaalirahoituskohu". Keskustan kansanedustaja Timo Kallin kieltäydyttyä haastattelussa kertomasta tukiyhdistyksensä vastaanottamien lahjoituste summia. Vaalirahoituslaki jo tuolloin vaati ilmoittamaan kaikki yli 1 700 €:n lahjoitukset. Kuitenkin, Kallin argumentoi, että kyseistä lakia ei tarvitse noudattaa, sillä siitä ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta.

Kyseinen tapaus poiki paljon julkista keskustelua, ja siivittikin vaalirahoituslain uudistamista. Elikkäs homma taputeltu kuntoon ja sillä hyvä. Eikös näin?

Noh, tilanne vuonna 2026 on edelleen sama. Vaalirahoituslaki on edelleen olemassa, muutamia ilmoituskynnyksiä on rukattu alaspäin, ja vaaditaan tarkempaa erittelyä, ja asetettu kattoja yhden lahjoittajan tekemille lahjoituksille. Mutta yksi ongelman keskeisistä piirteistä jäi ennalleen: aineellisen kiellon rikkomisesta ei säädetty varsinaista rangaistusta. Siten asetettu katto lahjoitusten koolle ei ole millään käytännön tasolla sitova.

Ilmoituskynnyksessä on myös viime vuosina otettu takapakkia. Vuoden 2025 uudistuksella kuntavaalien nimetyn ilmoituksen kynnystä nostettiin 800 €:sta 1 100 €:oon ja alue- ja eudskunta- alue- tai presidentinvaaleissa 1 500 €:sta 2 000 €:oon. Varsinkin Alue- ja kuntavaalien eroavat rajat tulevat varmasti olemaan ongelma, mikäli vaaleja jatkossakin toteutetaan päällekkäisinä vaaleina. Vielä 2025 vaaliessa oli aluevaalien ilmoitusraja sama kuin kuntavaalien 800 € mikäli ehdokas oli ehdolla molemmissa (1 500 € jos vain aluevaaleissa). Nostoa argumentoitiin indeksikorotuksena¹. VTV:n aluevaalirahoitusraportin mukaan "Yhdistelmäehdokkaiden osalta erikseen ilmoitettavan tuen raja nousi vuoden 2025 lakimuutoksen myötä 800 €:sta 2 000 €:oon. Siten yhdistelmäehdokas voi jat- kossa ottaa vastaan 150 prosenttia enemmän ulkopuolista rahoitusta ilman, että hänen tarvitsee nimetä tuen antajaa vaalirahoitusilmoituksella". Eli käytännössä jatkossa olemalla ehdolla myös aluevaaleissa, kuntavaaliehdokas voi vastaanottaa nimettömänä lahjoituksena 1 999,99 € 799,99 €:n sijasta². Kun näitä rajoja mietitään suhteessa siihen uskomattomaan määrään ehdokkaita joita jokaisissa vaaleissa on ehdolla, aukeaa väylä kanavoida erittäin suuria kokonaissummia puoluekoneistoille. Tilastotietoina, 2025 alue- ja kuntavaaleissa oli 29 950 kuntavaaliehdokasta, ja 10 097 aluevaaliehdokasta.

Tämänhetkiset rajat yksittäisen lahjoittajan tekemille lahjoituksille ovat seuraavanlaiset: Kuntavaaleissa 3 000 €, eduskunta- ja aluevaaleissa 6 000 € ja europarlamenttivaaleissa 10 000 €. Rajat ovat vaalikohtaisia, eli yhdistetyissä alue- ja kuntavaaleissa raja on käytännössä 9 000 €. Lahjaveron nykyinen 7 500 € tai eninen 5 000 €:n kynnys ei tietenkään koske vaalirahoitusta, vaan on tietenkin täysin eri asia™. Lisäpoikkeuksen muodostavat puolueet ja puolueyhdistykset, joilta ehdokas voi vastaanottaa tätä suurempia summia. Niidenkään kautta ei kuitenkaan saa välittää yhdeltä muulta tukijalta tukikaton ylittävää summaa, mutta mikäli tässä on vaikkapa puoluetuista saadusta "puolueen omasta rahasta", ei lahjoituksen määrälle ole mitään rajaa.

Valvonta perustuu pitkälti siihen, että media ja kansalaiset jaksavat toimia vallan vahtikoirina. Yksi tällainen on Harakan tapaus, jossa ehdokas sai julkisesti näpeilleen ja korjasi tilanteen sen seurauksena. VTV:n tarkastus ei kohdistu siihen, että onko rajoituksia rikottu vai ei, vaan pelkästään siihen että ilmoitus täytetään. Mikäli VTV:n ulkopuoliset tahot eivät ole raporteista kiinnostuneita, hautautuva ne unholaan. Toinen kiinnostava seikka tässä on se, mutiten verottajan mukaan oman firman ehdokkaalle tekemä lahjoitus voidaan tulkita peitetltynä osinkona³. Harakan tapauksessa myös mahdollinen peitelty osinko nousi mediassa esiin. Julkista tietoa siitä, miten asia lopulta vaikutti hänen verotuksessaan, en kuitenkaan löytänyt.

Vielä ongelmallisempaa on, että itvalvonta perustuu pitkälti ehdokkaidense tekemiin ilmoituksiin. Kun julkisia vaalirahoitusilmoituksia alkaa käydä järjestelmällisesti läpi, vastaan tulee sekä ilmeisiä tukikaton ylityksiä että ilmoituksia, joista ei pysty edes yksiselitteisesti selvittämään, kuka rahoituksen alkuperäinen antaja on. Esimerkiksi Jäntin tapaus tuli itselle vastaan ihan summanmutikassa VTV:n rahoitusportaalia selatessa. Ilmoituksessahan ei itsessään ole yhtään mitään vikaa. Mutta se havainnollistaa hyvin kuinka huomattaviakin vaalikassoja on mahdollista kerätä ilman että yksikään yksittäinen lahoitus ylittää nimeämisrajan kynnystä. Mikäli rahoituksen lähteitä halutttaisiin peittää, uskoisin sen olevan varsin triviaalia reitittämällä raha useampien välikäsien tai muiden bulvaanien kautta.

Ylipäätään vaalirahoitusilmoitusia selatessa, tuntuun ett ne ovat täytetty hyvinkin leväperäisesti. Jos katsomme vaikkapa Petter Orpon 2023 vaalirahoitusilmoitusta. Tuon 300 € ylityksen lisäksi, on lomakkeessa kohta 2.8. jätetty täysin tyhjäksi, vaikka kohda 2.5. lisätiedoissa lukee "c. Lisätietoja Puolueelta saatu tuki sisältää välitettyä tukea seuraavilta tahoilta: T2H Group Oy 5000 €, Notalar Oy 4000 €, Versowood Oy 4000 €, Troll Capital Oy 4000 € sekä Paananen Elmar Jalo 5000 €.", eli nämä kyseiset seikat olisi tulleet olla eriteltynä viimeiseen kohtaan taulukkomuodossa. Tällaisen epästrukturoidun datan johdosta, on vaalirahoitusilmoitusten systemaattinen läpikäyminen on hyvin haastavaa. Ja jos kyseisenlainen datapuute menee VTV:n lävitse juuri vaalit voittaneen puolueen puheenjohtajan ilmoituksen osalta, niin voitte vain kuvitella minkälaista sekoilua muista ilmoituksista löytyy.

Vaalrahoituksen vastaanottanut ehdokas tai tukiyhdistys on vapaa käyttämään vastaanottamansa rahat parhaalla katsomallaan tavallaan. Ja homma käy vielä lepsummaksi vaalien jälkeen. Vaalirahoituslain mukaan, mikäli vaalirahoitusta jää käyttämättä, ja ehdokkaalla ei ole esim. tukiyhdistystä jolla on ennaltamäärätty loppusijoituspaikka kerätyille varoille, siirtyy varat ehdokkaan omiin varoihin. Tämä tiedän hyvin, sillä nurkissani taitaa vieläkin lojua Pro Markkinatalouden minulle vuoden 2023 vaaleihin myöntämällä 1 500 €:lla ostama pullo Puolustuslaitoksen Leikattua. Korkkaamaton.

Tämän lisäksi, ilmoituvelvollisia on pelkästään vaaleissa valituksi tai varasijalle tulleet ehdokkaat. Muut voivat halutessaan täyttää ennakkoilmoituksen, mutta suuri osa ehdokkaista jää kokonaan ilman ilmoitusta:

Suomen listavaalitavasta johtuen kuitenkin, jokainen yhden ehdokkaan näkyvyyteen käytetty euro on käytännössä hyödyttää koko listaa. Ja kunta- ja aluetason luottamustoimikäyntäntöjen takia, yleensä jopa varapaikasta kausa jääneillä ehdokkailla on täysin mahdollista päästä julkisen valmisteluvallan käyttäjiksi ja luottamustoimipallille istumaan.

Lopultahan ongelma tässäkin on äänestäjäkunnan ja siten median kiinnostuksen puute vaalirahoitusta kohtaan. Mikäli ehdokaan etupiirien ymmärätäminen ei paina paljoa vaakakupissa äänestyspäätöstä tehdessä, tulee myös vaalirahoitusilmoitusten tekemisestä aikalailla tyhjäpäiväistä teatteria.